sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun ensimmäinen



Viime vuonna ompelin lapsille yhteiseksi tällaisen joulukalenteritalon niiden ikiomien kuvakalenterien rinnalle. Täytteenä oli pikkulegoja, tarroja, askarteluvälineitä, karkkia jne. Eilen oli korkea aika kaivaa kalenteri taas esille. Tänä vuonna ajattelin mennä ilman turhia stressejä kalenterin täyttämisestä. Eli paperikarkit jokaiselle joka luukkuun. Ja voihan sinne mukaan joskus sujauttaa lupauksen piparitalkoista, uimahallireissusta, joulusiivouksesta tai jostain muusta joka tapauksessa tapahtuvasta asiasta. Sisko otti muuten tästä mallia ja pisti paremmaksi.


Pari vuotta sitten ensimmäisen adventin aattona harmittelin, kun en taaskaan ollut saanut tehtyä mitään adventtikynttelikköä. Ei auttanut kun hetki ideoida ja toteuttaa jotain kaapista löytyvistä tarvikkeista. Tyhjät ananaspurkit pääsivät käyttöön pienen koristuksen kera. Samat purkit ovat toimittaneet adventtikynttelikön virkaa sen jälkeenkin.Vielä joskus teen sellaisen betonikikynttelikön tähän tarkoitukseen.

Pieni joulukuusikin on haettu pianon päälle jo useampana vuonna ensimmäisen adventin aikaan. Eilen illalla tein taas pientä harvennushakkuuta lähimetsässä otsalampun valossa ...


Ja sitten lastenvaatteita:









Minäkin olen kokenut pienimuotoisen höyrähdyksen silitysarkkeihin. Omani ostin Pikku Piltistä. Silitysarkeilla saa kivaa pientä lisää ja ilmettä lasten vaatteisiin. Pienimmäinen sai bodyn kultaisilla helmillä ja liian pienellä kaula-aukolla...  Kelpaa neidin istua sitten joululahjoja avaamassa joulukuusen vieressä kultahelmet kaulassa ja tonttulakki päässä.


Ja kun kameran kerran otin kouraani, kuvasin samalla muutakin ympärillä näkyvää itse tehtyä. Aika usein huomaan, että lapsilla on lähes kaikki päällä olevat vaatteet minun tekemiäni. Näin oli tänäänkin. Näitä vaatteita on jo pesty ja pidetty (mutta ei silitetty). 
Eskarilaiselle tein alkusyksystä heppatunikan. Esikoinenkin sai omansa samoista kankaista.






Pienimmäinen vaatetaan usein jämäpaloilla. (Suupielissä on sitä joulukalenterisuklaata...)


Esikoinen sai jokin aika sitten hupparin Metsolan ihanasta kauno-kankaasta. Eskarineidille tein huppumekon samasta kankaasta.

Eskarilaispojan vaatetuksesta ei nyt ollut kuvaa, vaikka hänkin kulki äidin ompelemissa. Poitsulla näyttää olevan kalsaripäivä, joten ei ole paljoa esiteltävää.
 

Mukavaa joulunodotusta!