sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä 2013

Täällä ollaan hengissä edelleen, vaikka blogin perusteella ei siltä taida vaikuttaa. Inspiraatiota bloggailuun ei ole jostain syystä ollut, vaikka ompelukoneet ovat kyllä hurisseet, lankakerät pyörineet ja sokeripussit tyhjentyneet... Saa nähdä, jääkö tämä touhu kokonaan unholaan, vai tuleeko tänne välillä jotain laitettua.

Mutta vielä ainakin meidän isänpäivää.

Tänä aamuna meidän perheen isä sai mm. tällaisen paketin:



Lahjaa on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Itse toteutus sujui yllättävän kivuttomasti, kiitos siskoni, joka minua auttoi.


Paketin sisältä löytyi kaksi paitaa, jotka lasteni isälle ompelin. Paitaan on painettu siluetit rakkaista lapsistamme. Kuvien alle on kirjoitettu kaunollayhteenputkeenperäkkäin lastemme nimet. Kirjoitus on tarkoituksella sen verran hento ja epäselvä, että nimet ei pomppaa jokaisen vastaantulijan silmiin. Näihin kuviin sotkin ne silti, mutta voin paljastaa, että siinä lukee neljä kauneinta nimeä. ;)

Minä tein siis kuvista mallin. Siitä aina niin avulias siskoni valotti seulan, jolla painoin (hänen avustuksellaan) kuvat kankaille. Sitten vain ompelin paidat. Ja kääräisin ne pienimmäisen kanssa pakettiin.

(Voi olla, että näitä siluetteja tullaan jatkossa näkemään myös muualla. Sen verran näppärää se painaminen oli...)


























Toki on tapana myös herkutella isänpäivän kunniaksi. Aamupalalle leivoin sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella. Suolaa laitoin kyllä vähemmän kuin Sikke. Näissä sämpylöissä on mukavan rapea kuori. Sämpylät ovat myös helppoja valmistaa, joskin vaativat alkuvalmistelut jo edellisenä iltana.


Ruoaksi söimme possupihviä muusin, porkkanoiden ja salaatin kera.

Ja makeaksi herkuksi leivoin tietenkin kakkua. Kakussa on mutakakkupohja, välissä valkosuklaahyytelö ja päällä vadelmia. Kakun tein Esmeralda´s -blogin ohjeella. Laitoin vain päälle vadelmia hyytelösokerin kera suklaan sijasta. Tämä on kyllä herkkua. Tervetullutta vaihtelua niihin keksipohjiin...

Mahat täynnä herkkuja viihdytämme täällä enemmän tai vähemmän sairaita lapsiamme. Vakavin oire lienee neidillä, jolla omien sanojensa mukaan pyörii aivot jo toista päivää. Tuossa hän makoilee taas sohvalla peittopinon alla ja kuuntelee satuja. Eli ehkä suurempi työ on viihdyttää noita vähän terveempiä lapsukaisia.

ps. Kylläpä on vaikeaa painaa tuota Julkaise-nappia tällaisen tauon jälkeen...