torstai 18. huhtikuuta 2013

Makuupusseja

Sukuun syntyi uusi vauva. Hän on niin pieni ja suloinen. Vauvalahjaksi päällystin pikkuneidille äitiyspakkauksen makuupussin Tosimummon tosi hyvällä ohjeella. Ja tuttiketju kaveriksi, tietenkin. ;) Kankaana on molemmissa Marimekon räsymattoa.



Omalle neidille päällystin makuupussin samaisella ohjeella jo ennen hänen syntymäänsä. Muistaakseni en saanut koskaan laitettua kuvaa siitä tänne. Kangas on Kuopion Marimekon alelaarista löytynyttä. Ja arvatkaa vaan, kuinka monta tuttiketjua omalle vauvalle ompelin. ;) Eikä hänelle ole koskaan tutti maistunut...





Lopuksi vielä pieni ruokavinkki: Meidän lasten herkkua on pinaattilätyt jauhelihatäytteellä. Maistuu muuten myös aikuisille. Yksi lapsista tosin syö omat pinaattilettunsa vadelmahillon kera. Tämä on helppoa ja hyvää arkiruokaa. Tavalliseen lettutaikinaan vain pussillinen pakastepinaattia sulatettuna ja ehkä vähän lisää jauhoja. Ja sitten paistamaan.



tiistai 16. huhtikuuta 2013

Menneen talven pipot


Vielä ennen pipokauden loppua ehdin esitellä meidän menneen talven pipoja.

Keskimmäiselle neidille tein Novitan Luxus Alpacasta pipon heijastavan rusetin kera. Jos ihan rehellisiä ollaan, tein tämän esikoiselle jo viime talvena, mutta rusetin osat olivat kokoamatta ja kiinnittämättä pipoon. Tämä 10 minuutin homma venyi tähän talveen ja pipon saajakin ehti vaihtua. Pientä saamattomuutta on siis ollut havaittavissa... Lanka on ihanan pehmeää ja ei kutita edes neitiä, jota kutittaa yleensä k a i k k i !
 


Esikoiselle tein merinovillasta makkarapipon. Aloitin tekemään tämä itselleni, mutta päätin sitten, etten "osaa" tällaista käyttää. Pipoa on kiskottu lukuisia kertoja talvitakin tarroista irti, joten pinta on mennyt jo vähän huonoksi. Tupsustakin tuli vähän liian muhkea ja painava. Keikkuu mukavasti joka suuntaan tytön kulkiessa. (Tai keikkui! Kirjoitin tämän tekstin jo aikaisemmin, mutta tänään kyseinen pipo livahti muiden ulkovaatteiden mukana pyykkikoneeseen ja voin kertoa, että tupsu oli pesun jälkeen entinen. Villaa oli aivan joka paikassa ja itse piposta tuli sopiva ensi talven lumiukoille...)




Pienimmäiselle virkkasin työkaveria matkimalla kevätpipon. Ensin muutama kierros kiinteitä silmukoita, sitten puolipylväitä, kavennukset mutu-tuntumalla, päälle tupsu, rapuvirkkausta alareunaan ja pieni kirjailu yksilöimään koko komeus. Hyvin sopii punaiseen keväthaalariin.



Poitsulle tein Muita ihania -blogin ohjeella pipon. Samoilla höyryillä tuli toinenkin. Sen annoin  kummipojalle synttärilahjan lisänä. Lankana tässä on Titityy Cascade -lanka, perulaista villaa ja yllättävän pehmoista tämäkin.





Tupsuilijan ehdon kaveri on Novitan tupsukehikko. Hyvästi kaikki muropaketin kyljestä hätäisesti leikatut pahvikiekot. Näillä tupsujen tekeminen on helppoa ja nopeaa. Tämä ei ole suinkaan maksettu mainos, joten kerron, että Tiimarista tämä myytiin 4 euroa edullisemmin kuin Prismasta. (Kuten näette, pieni kuvausassistentti tuo haasteita kuvaamiseen...)



Ja vielä viimeisenä oma myssy, jolla olen kulkenut liki kaksi talvea. Idean varastin siskon ostamasta piposta. Tein Jatta Pauliinan Marionmyssyn-ohjeella pipon, tosin lisäsin muutaman sentin pituutta. Sitten vain pyörittelin tavallisen nyörin ja pujottelin sen myssyyn alimman kuvan mukaisesti. Tämä on ollut kyllä lempparilakki. Sinne menee ponnarit ja nutturat vaivatta sisään ja nyöri tuo siihen mukavan lisän. Kylläpäs se elämä taas vaikeutuu, kun pipokausi päättyy...  Bad hairday! ;)


Kiitos muuten edellisen postauksen saumurikommenteista. Lisääkin kokemuksia saa laittaa! :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Konepohdintaa

 Täällä on nyt pohdinnassa uuden saumurin ostaminen. Edellinen saumurikaan ei ole ollut kuin syyskuusta 2009, mutta olisinpa silloin muistanut, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Paksujen kankaiden kanssa on ollut onglemia melkein alusta asti. Ääni on hirvittävä. Kone tärisee ja meinaa lähteä ommellessa lentoon. Ja ja ja... Eli eikö olekin perusteluta ostaa uusi saumuri? Google on ollut etsinnässä taas korvaamaton apuri. Berninasta löysin kehuja selkeästi eniten. Siihen olen siis kallistumassa. Mutta mikä malli?
Kerrohan oma saumurikokemuksesi, hyvä tai huono, ihan mistä tahansa merkistä!




Ajattelin tilata saumurin Karnaluksista. Hinnat ovat huomattavasti Suomen hintoja alhaisemmat. Ja ainuttakaan negatiivista kommenttia en heiltä tilaamisesta löytänyt. Palvelu näyttää pelaavan (myös suomenkielellä). Kerran paikan päällä käyneenä en kehumista ihmettele. Vai onko sinulla jotain muuta tietoa?

Minunhan piti ostaa seuraavaksi peitetikkikone, mutta saumurille on nyt akuutimpi tarve. Mutta kovasti houkuttelisi kyllä sekin. Niitäkin on siis tullut tutkailtua. Halvempi vaihtoehto olisi Janomen kone (Karnaluksin hinta 398e) ja kalliimpi olisi Berninan 009 (Karnaluksin hinta 563e). Karnaluksista suosittelivat Janomea ja sanoivat, että halvemman hinnan lisäksi se on helpompi hallita, siinä on 3-lankainen suoraommel ja  runsas lisävarustelu. Mutta nettikokemuksia lukiessa huomaa kyllä, että Berninallakin on oma vankka  kannattajakuntansa. Haluaisin mahdollisimman luotettavan, helppokäyttöisen ja kestävän koneen, tietenkin. Vähän silti arvelluttaa koko "peittari". Vaatiikohan sen käyttö enemmän kärsivällisyyttä kuin mitä minulta löytyy? Joustavammat saumat, viimeistellympi ilme ja homman nopeutuminen kiinnostaisivat silti kovasti. Kerro toki tästäkin, jos kokemusta löytyy.

Mietiskelen vielä, että jos ostaa "päräytän" molemmat koneet, niin luonko sillä itselleni liikaa paineita siitä, että kaikki mahdollinen olisi jatkossa ommeltava itse. Vai voisiko se edelleen olla vain mukava harrastus ja jos ompelu ei jostain syystä innosta, voisin kävellä kauppaan ja ostaa lapsille tarvittavat vaatteet sieltä. Olen ehtinyt huomata, että minulla ompeluinnostuskaudet tulevat ja menevät...


Mieheni on ollut ihmeellisen kiinnostunut tästä hankinnasta. Hän on ollut yhteydessä Karnaluksiin ja etsinyt tietoa koneista. Ehkä hällä on oma lehmä ojassa ja haaveissa joku oma isompi hankinta...


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Runoratsuja ja jeeppejä

Piiitkästä aikaa olen tarttunut taas ompelupuuhiin. Mukava on ollut huomata, että ei se taito ole mihinkään ruostunut, vaikka ei hetkeen ole resoreita ehtinyt ja jaksanut venytelläkään. Selia Shopin  runoratsukangas oli  pitkästä aikaa sellainen "pakko saada" -kangas. Useat lastenvaatekankaat ovat nykyään jotenkin liian kirjavia minun makuuni.  Ensimmäisestä runoratsuerästä myöhästyin ja kerran sitten sattumalta huomasin, että uusi erä oli tullut myyntiin. Ja heti lähti puoltoista metriä tilaukseen.

Hetki sitten arvostelin erään yrityksen asiakaspalvelua, mutta tästä yrityksestä en voi sanoa samaa. Selia Shopista sain aivan erityisen hyvää asiakaspalvelua. :) Ja kangaskin vaikuttaa oikein laadukkaalta paksulta joustofroteelta.

Neideistä keskimmäinen ja pienin saivat kankaasta liivimekot. Toiseen kanttasin resorin helmaan, koska pituus olisi jäänyt muuten vähän knaftiksi. Kaavat molempiin omia sovelluksia.



 Pienimmälle tein bodyn koossa 80cm. Kaavan piirsin tähän valmiista Metsolan bodysta.


Ja koululaiselle tunika koossa 134/140. Ehkä vielä vähän kavennan tätä, niin näyttää paremmalta hoikkeliinin päällä. Tätäkin kaavaa voisi sanoa kai jo omaksi. Se on kasvanut pikkuhiljaa kankaita leikellessä jostain 116 senttisestä Ottobren raglanhihaisesta paidan kaavasta.



Ja poitsulle Jeeppejä Metsolan trikoosta. Kankaat ostin joskus aikoja sitten alesta. Nettikaupassa käydessäni huomasin, että uusia kankaita oli tullut taas myyntiin. Heidän uudet  Sirkushevoset muistuttavat mielestäni vähän liian paljon Selia Shopin runoratsuja. Ja tästä tulikin mieleeni tämä huomio Metsolan bambeista... Hmmmm, tarkkuutta, sanoisin minä. ;)




tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen 2013

Tässä on vähän tunnelmakuvia meidän pääsiäisestä. Tosin kaikki kuvat ovat keittiöpainotteisia ja otettu sisällä, vaikka me ulkoiltiin paljon. Olipas kerrassaan loistavat kevätkelit. :) Viime pääsiäisenä meillä olikin ristiäiset, niihin oli mukava palata kuvien muodossa. Ja aina vain jaksan olla hämmästynyt, kuinka nopeaa neiti on kasvanut ja kuinka paljon hän on uusia asioita oppinut.






Rahkapullia tein jo viikolla tällä hyväksi havaitulla ohjeella.

Ja pääsiäisenä saatiin ruokavieraita.









Ruoaksi tarjottiin Lentävää Jaakoppia. Kuulostaa omituiselta ja näyttää ehkä vieläkin omituisemmalta, mutta se oli hyvää ja lisäksi helppo valmistaa. Sisko tarjosi sitä meille muutama viikko sitten ja nyt kokeilin tehdä sitä itse. Tässä on ohje vastaavanlaiseen sapuskaan, tein sen toki hiukan muunneltuna...

 Ruoan kaverina oli ihan tavallista salaattia.


Jälkiruoaksi tein pashaa. Meidän pääsiäisperinteeseen se ei ole yleensä kuulunut. Joskus vuosia sitten olen sitä tehnyt, mutta nyt teki mieli testata uudestaan. Makealtahan se maistui. Netistä löytyi ohjeita moneen lähtöön ja omani oli sekoitus useammasta ohjeesta. Turhamaisista ulkonäkösyistä en halunnut tehdä pashaa lävikköön, jonne olen sen joskus aikaisemmin tehnyt. Tällä kertaa muottina toimi kukkaruukku. :) Kyllä, pesin ensin huolella lasipintaisen kukkaruukun, jossa oli reikä pohjassa. Sitten keitin harson ja levitin sen ruukkuun. Ja sen jälkeen vain massa ruukkuun ja koko komeus jääkaappiin vuorokaudeksi valumaan.


Samalla saatiin päätökseen 8-vuotiaan neidin juhliminen. Banoffeeta, Cake Popseja ja viinerbostonia. Tämä jälkimmäinen ansaitsee kyllä joskus oman postauksensa ja ohjeen tännekin, vaikka ulkonäöllisesti ei niin hääviltä näytäkään. Mikä siinä on, että yleensä ne kaikkein herkullisimmat leivonnaiset eivät ole niitä kaikkein kauneimpia?