sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Toppapuku


Äitiyspakkauksen toppapuku vm 2007 sai osakseen pienen piristysruiskeen. Ompelin vähän pinkkeja palloja haalariin. Nyt ei tarvi mummojen kaupassa mietiskellä, onko pieni hymyilijä tyttö vai poika. Tuntui turhalta laittaa rahaa vauvan haalariin, koska kaapissa oli kuitenkin lämmin puku. Ja kun mitään teknisiä ominaisuuksiakaan ei vauva vielä tarvi. Mielestäni tuli tuunattuna ihan kelpo haalari.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Pottukukko

Tänään tein ruoaksi pottukukkoa. Se on perinneruokaa, jota syödään ainakin Kainuussa ja johon minä olen tutustunut vasta avioitumisen myötä. Yleensä sen tekeminen on meillä miehen heiniä, mutta koska siihen varatut lihat olivat menossa vanhaksi ja mies oli töissä, täytyi minun tarttua toimeen. Ajattelin sitten samalla kuvailla työvaiheita tännekin asti. Vaikka taidan olla väärä ihminen neuvomaan muita tässä asiassa, koska olen tehnyt itse tätä vain muutamia kertoja... Tässäpä nyt kuitenkin.



Pohja/kuori:


 3dl      kylmää vettä
2 tl      suolaa
1         kananmuna
1/4 dl  öljyä
4 dl     vehnäjauhoja
> 5 dl  ruisjauhoja

Perunasiivuja 2-3 litraa
Keittolihoja tai kylkiviipaleita 500-800g
Suolaa


1. Perunat kuoritaan ja siivutetaan viipaleiksi.
2. Pohjan/kuoren ainekset sekoitetaan keskenään tasaiseksi taikinaksi.
3. Taikina kaulitaan reilusti ruisjauhoja käyttäen (ehkä puolen sentin paksuiseksi) levyksi. Ja pidetään kokoajan huoli siitä, että taikina ei tartu pöytään.
4. Taikinalevy taiteillaan nostamisen helpottamiseksi.





5. Taiteltu paketti nostetaan pellille leivinpaperin päälle ja avataan  täyttöä varten.
6. Pohjan päälle levitetään ensin lihoja.
7. Sitten vuorotellen pottu- ja lihasiivuja. Ja väleihin ripotellaan suolaa oman maun mukaan.
8. Lopuksi taitellaan taikinalevyllä koko komeus täysin umpeen.  (Ja kuten kuvasta huomaatte, se menee ainakin meillä välillä vähän palapeliksi.)




9. Kukko laitetaan uuniin ja paistetaan 225 asteessa n. 30 minuuttia.
10. Sitten kukko kääritään leivinpaperiin ja lopuksi folioon. (Meillä käytetään foliona yleensä sellaista vähän normaalia vahvempaa ja leveämpää alumiinifoliota.) Folioon kääritty kukko laitetaan vielä uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi.
11. Paistamisen jälkeen kukko leivinpaperi/foliokääreineen kääritään vielä pyyhkeen sisälle ja annetaan hautua 1-2 tuntia.
12. Valmis!


Pottukukko herkutellaan voinokareiden kera.


torstai 18. lokakuuta 2012

Jumpsuit


Potkupuku, haalari, jumpsuit tai jumpsuletti, niin kuin neiti itse asian ilmaisi. Enpä olisi uskonut tällaista ompelevani. Rumiahan nämä ovat mielestäni edelleenkin, mutta neidille, jolla kaikki vaatteet kutittaa ja tuntuu hankalalta, tämä on oikein näppärä. Vannotin silti hänelle, että tämä on kotivaate.

Aikoja sitten Metsolan ystävämyynnistä ostettu kangas on odottanut ompelua varmasti useamman vuoden. Sen oli jo aikakin päästä ompelupöydälle. Seuraavat jumpsuit-tilaukset ovat jo sisässä. Kai se tasapuolisuuden nimissä on tehtävä muillekin halukkaille. Saumuri on huollossa, joten hommat eivät pääse nyt etenemään.

Lupaan silti, että minua ette tällaisessa asussa tule koskaan näkemään... ;)

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Sormiruokailijan peruna-porkkanarieskat



Sormiruokailijan peruna-porkkanarieskat:

n. 5 keskikokoista perunaa
n. 2 keskikokoista porkkanaa
1 kananmuna
3,5 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja

Keitä perunat ja porkkanat kypsiksi, soseuta ne ja notkista keitinliemellä (= n. 5dl  "sosekeittoa"). Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi.  Jaa ruokalusikalla taikinasta  nokareita pellille ja taputtele ne pieniksi rieskoiksi vedessä kastetuilla sormilla. Pistele rieskat lopuksi haarukalla ja paista 225 asteessa n. 15-20 minuuttia. Tarjoile vauvallesi. :) Meidän 7,5kk ikäinen neiti mutusteli oman rieskansa hetkessä, eikä murustakaan jäänyt siivottavaksi. Ja näyttihän nuo suolattomuudesta huolimatta uppoavan myös isommillekin syöjille.



keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Koti puikoille ja koukuille



Eilen innostuin siivoamaan lankavarastoni. Keskeneräiset käsityöt, langat, puikot, koukut yms. olivat kaikki sulassa sovussa sullottuna kaappiin yhdelle hyllylle. Mutta nyt on kaikki järjestyksessä. Kerin karanneet lankojen päät somasti oman keränsä ympärille. Heitin keskeneräiset ja ahdistavat käsityöt kaikessa hiljaisuudessa menemään. Ja tänään aamupäiväunien aikana ompelin kotelon puikoille ja koukuille. Kylläpäs tuli näppärä. Tämä ompelus kuuluu siihen sarjaan, joka olisi pitänyt toteuttaa jo aikoja sitten. Jospa tässä pikkuhiljaa alkaisi käsityökärpänen taas puraisemaan minuakin.

Ja jottei elämäni kuulostaisi liian auvoisalta, tunnustan, että kiinnitysnyöreistä tuli vähän liian lyhyet ja että pyöröpuikot ovat edelleen vailla säilytyspaikkaa. Ehkä teen niille oman kotelon tai olen tekemättä. Toistaiseksi majailevat tuossa samassa kotelossa.