lauantai 24. maaliskuuta 2012

7-vuotias


















7-vuotiaan synttäreiden kunniaksi on kokoonnuttu kahvipöytään jo mooonta kertaa. Eilen oli kuitenkin ne tärkeimmän juhlat eli kaverisynttärit. Sorry vaan kummit ja mummut ja muut sukulaiset, mutta ilo teidän tulostanne on vain kalpea aavistus siitä, mitä se on kavereiden tulosta. Meinasin skipata koko kaverisynttärit vedoten pieneen vauvaan, mutta pettynyt reaktio varovaisesta ehdotuksesta oli sellainen, että vaihtoehtoja ei ollut.

Tarjolla oli mansikkakakkua, jonka koristeeksi toivottiin koiraa ja kukkia. Lisäksi oli suklaapiirakkaa, keksejä, pikkupitsoja, pop corneja ja karkkeja. Muuten menin aidan alimmasta kohtaa, mutta kakkuun tuli tuhrattua hetki aikaa. Kokeilin kakkuun ensimmäistä kertaa vaahtokarkkikuorrutetta ja eihän siitä ihan priimaa ulkonäöllisesti tullut. Hyvältä kuitenkin maistui.

Muuten käytin koristeluissa koristeita viime vuodelta ja loput matkin Esmeraldalta.

Vielä on yhdet kekkerit tulossa. Joten jos kummeista tuntuu, että kutsua ei ole kuulunut, niin asiaa ei ole unohdettu. ;)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hiilihydraatteja

Viimeisen parin viikon aikana olen syönyt enemmän sokeria kuin sitä ennen neljään kuukauteen. Kylläpäs maistuukin hyvältä taas! Aion jatkaa tätä hiilihydraattien puputusta hyvällä omalla tunnolla siihen saakka, kunnes tulevien ritiäistenkin herkut on syöty.


Suussa sulavaa suklaakakkua vadelmien ja vanilijavaahdon kera:





Uusimmassa Pirkassa oli mustikkamasariinien ohje. Täytyihän niitä testata. Melko työläitä oli tehdä ja makukin oli kovin arkinen. Tuskin tulee tehtyä toista kertaa.








Ompelukonekin on laulanut vauvan nukkuessa tai isyyslomalaisen sylitellessä häntä. Kovin on nimittäin sylissä viihtyvää sorttia tämä meidän uusi pieni neiti. Nähtäväksi jää, saanko esiteltyä ompeluksia täällä.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Hän syntyi




Meille syntyi maanantaina pieni tyttönen: 3315g ja 49cm kalleinta kultaa. Nyt ihmetellään ja ihastellaan. En muistanutkaan, kuinka onnellista on omistaa vastasyntynyt.


Mielessä on pyörinyt tämä äitini runo:

Vauvani kanssa keinun ja keinun
ja ajattelen, että sittenpä heilun
ja järjestän kaikki paikalleen,
kun vauvani kulkee jo itsekseen.

Koko päivän istuisin tässä näin
ja katsoisin vauvani kasvoja päin
ja tuntisin lämpönsä suloisen,
käärisin peittoon rakkauden.