sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Ikuisuusprojekti






Eräs ikuisuusprojekteistani, vielä keskeneräinen. Inspiraatiota odotellessa... Toivottavasti joskus näette lopputuloksen.

Pipoja, lapasia


Tein tytöille pipot mustien takkien seuraksi. Olin ajatellut tekeväni molemmille samanlaiset, mutta esikko ilmoitti haluavansa erilaisen pipon kuin pikkusiskolla. Ei saanut olla lettineuletta, ihan sileää vain. Tosin pikkusiskon tupsua piti vähän kadehtia.






Ja tietenkin pipot kutittivat. Ymmärrän kyllä. Itse en siedä mitään villaa paljaalla iholla, ehkä joten kuten lapasina menee, mutta yleensä niihinkin laitan kaupan sormikkaat väliin. Ompelin pipoihin ohuet trikoo-vuoret. Nyt kelpaa!





Esikko tarvitsi lapasia. Pikkusisko ja -veli tarvitsisivat myös. Täytyisi vissiin alkaa ahkeroimaan lapasia ja villasukkia. Vähän tylsää touhua kyllä, mutta jospa intoa löytyisi.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Yöjunaa

Metristä Jofotexin yöjunakangasta tuli kolme paitaa: 2 pitkähihaista kummipojille ja 1 lyhythihainen omalle pojalle. Mustat collegehousut ja yksi paita lähtivät jo synttärilahjaksi suloiselle kummipojallemme. Toivottavasti kelpaa.







Mekko

Esikko ilmoitti tässä taannoin haluavansa, että hänen vaatteensa ostetaan kaupasta. Kysyin myöhemmin perusteluja. Hän sanoi, että kaupan vaatteissa on laput niskassa ja siten on helpompi tietää kummin päin paita laitetaan. Lupasin laittaa hänen vaatteisiinsa niskalaput tästä lähtien. (Tarvikkeet kyseisiin lappuihin on ollut hommattuna jo hyvän tovin...) Se ei kuitenkaan riitä vaativalle 5-vuotiaalle. Kaupan vaatteissa on myös isoja ja pehmoisia kuvia. Ja kaikkia kimaltelevia juttuja. Ah!
Poikkeuksena hän mainitsi kuitenkin mekot. Niitä saa tehdä jatkossakin. Tosin kun uusin kangastilaus kotiutui, oli neiti ensimmäisenä valitsemassa kankaita, joista hän haluaa itselleen paitoja. Haluan uskoa, että hän on vielä pari vuotta taivuteltavissa.

Tämän mekon idean olen kopioinut suoraan tästä. Olen napannut tuon kuvan koneelleni jostain blogista ja en nyt millään pääse jäljille sen alkuperästä. Joku lasten uusi(?) tanskalainen(?) nettikauppa kuitenkin. Muistelen, että kun katselin mallistoja, oli siellä muitakin todella kauniita vaatteita lapsille. Mutta kuka muistaa sen nettikaupan?












Tykkään itse mekosta tosi paljon. Ja tyttö tykkää myös. Kauluksesta olisi voinut tulla matalampikin. Oli vaikea arvioida sen pituutta. Mutta kyllähän se tuollaisena käännettävänäkin menee. Näitä vois tehdä lisää. Helppo ja nopea malli. Tein sen samalla kaavalla, jolla tein kesämekkoja tytöille. Kaulukset ja hihat leikkelin Jofotexin resorista. Muuten mekko on ohkaista puuvillaneulosta (siis sellaista ihan oikeaa neuletta) ja olen ostanut sen yllättäen Rokserin kangasmyymälästä.

Kävin taas näitä kuvia laittaessa kamppailua mielessäni noista lapsen kasvoista. Laittaako näkyviin vaiko eikö. En ihan tarkalleen ymmärrä itsekään, miksi en niitä kauniita kasvoja paljastaisi muillekin. Jokin suojeluvaisto sisimmässäni kuitenkin estää sen tekemästä. Vaikka kyllähän nuo kuvat kärsii paljon, kun peittää niistä sen kaikkein kauneimman. Mutta pitää vielä miettiä lisää. Oliona-blogissa on lasten kasvot peitetty tyylikkäällä tavalla. Jotain yhtä pätevää pitäisi itsekin varmaan keksiä. :)

lauantai 16. lokakuuta 2010

Autoja

Metsolan autojoustofroteesta tein paidan poitsulle. Housut tein miehen vanhoista, lähes puhkikuluneista sammareista. Hauska, kun mies kysyy nykyään ennen vaatteiden hävittämistä minulta, että haluanko tehdä niistä vielä jotain. :) Housujen taskut jatkuvat vielä reilusti takakappaleen puolelle.






Puolesta metristä kangasta tuli vielä hihaton paita pojalle ensi kesäksi.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Talvilakki

Lööppien mukaan on tulossa kylmin talvi tuhanteen vuoteen. Ja kylmänä talvena tarvitaan lämmin lakki. Tämän lakin tein esikolle Karnaluksin langoista, tietenkin sävy sävyyn toppatakin ja toppahousujen kanssa. Vuoreksi laiton fleeseä. Korvien kohdalla on fleeseä tuplasti ja tuulenpitävä kangas. Vaikka virkkaaminen paksusta langasta oli nopeaa, meni lakin tekoon kuitenkin paljon aikaa. Melkoista näpertelyä.






"Äitii-iii-iiii, mulla on kuuma!"

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Herkkuja

Prisman korttihyllyltä bongasin muutaman muffinssiohjeen. Ja pitihän niitä testata. Sisko perheineen tuli tuhoamaan näitä meidän avuksi. Valitettavan pieniherkkuista sakkia vaan.
Minä kauhistuin jälleen siitä sokerin määrästä, minkä minä mätän mahaani päivittäin. Nyt olen herkkulakossa. 1,5 viikkoa takana. Ja arvatkaa tekeekö mieli karkkia? Pitäisiköhän jo armahtaa itseni...









Porkkanamuffinsseista tuli liian höttöä minun makuuni. Parempaa varmasti perinteisenä piirakkana.








Kesällä tein jätskikakun. Ensin valkosuklaakuori silikonivuokaan, sitten vanilijajäätelöä suolapähkinöiden ja kinuskikastikkeen kanssa. Kakku lojui muutaman kuukauden pakastimessa. Omalle väelle kakku oli liian iso. Vieraat sattui olemaan aina väärää laktoosikoulukuntaa tai sitten en vain muuten ehtinyt ottamaan sitä huoneenlämpöön pehmenemään. Ja lopulta en enää edes uskaltanut sitä tarjota, niin pitkään se oli pakastintamme täyttänyt. Maistuihan se makealta myös syksyisenä lauantai-iltana ihan oman porukan kesken, vaikka liian isohan se oli edelleen. Seuraaksi kokeilen Daim-versiota (ehkä ensi kesänä).