tiistai 21. syyskuuta 2010

Karnaluks

Reilu viikko sitten kävin viikonloppureissulla Tallinnassa kahdestaan armaan mieheni kanssa. Lapset jäivät kotiin mummun hoidettaviksi. Siskoni suositteli käymään Karnaluks-nimisessä käsityötavaroiden tukkukaupassa. Ratikallakin sinne kuulema pääsisi, mutta eipä tuo pitkä matka ollut kävelläkään (ainakaan Swissotellista.... ;)). Iski jo epätoivo kauppaa etsiessä. Katu oli pieni ja hiljainen. Käveltiin sitä ensin edestakaisin. Sitten piti jo soittaa siskollekin. Lopulta löydettiin kuitenkin perille. Ensin piti vain silmät pyöreinä ihmetellä sitä tavaran määrä! Hetken tuijoteltuani osasin kuitenkin tarttua koriin ja alkaa penkomaan. Maksuvälineenä siellä käy vain käteinen. Tästä syystä ainaniinavulias mieheni lähti nostamaan rahaa ja minä jäin penkomaan. Kaupassa vierähti yli kaksi tuntia! Jostain kätköistä mieskin löysi uskomattoman hienon asenteen käsityötarvikeshoppailuun. (Mikäs sen parempaa laatuaikaa...) Hän kulki hyllyjen väleissä ja etsiskeli asioita, jotka vaimoa saattaisivat kiinnostaa. Lisäksi hän etsi ja vertaili hintoja. Hinnat olivat selkeästi halvempia kuin täällä kotimaassamme. Sanoinko jo sen, että valikoma oli myös erittäin runsas?

Palvelu oli kaupassa loistavaa. Myyjiä tuntui olevan paljon, mutta ihan siellä sai rauhassa kulkea ja penkoa. Eräskin myyjä ohimennen vilkaisi koriani ja kysyi, että olenko ihan tarkoituksella valinnut tavallista paksumpaa saumurilankaa, vai haluaisinko vaihtaa ne ihan normaaleihin. Halusinhan minä. Kassalla mieshenkilö tarkisteli esim. ompelukoneen puolista, että sopiihan ne varmasti ompelukoneeseeni. Hän haki jostain takahuoneesta erilaisia puolakoteloita ja kysyi, minkälainen on minun koneessani. Hyvin passasivat puolat tämän perusteella omaan Pfaffiini.

Enemmänkin olisi voinut ostaa. Ehkä seuraavalla kerralla osaa jo etukäteen miettiä vähän ostoslistaa.

Nämä tarttui mukaan tällä kertaa: (Keltaista mamboa ei ole näkynyt etsiskelystä huolimatta enää Suomen kaupoissa. Siksi mukana myös kotoista Novitaa.)





Ja tässä pieni osa kaupan lankavalikoimasta:





Saisikos olla punasävyisiä nappeja? Entä vihreitä?




Ja vielä muutama ruskea nappi:





Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille käsityöihmisille!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Maatilalla



Jofotexin kankaasta kaksi paitaa. Toinen esikoiselle, toinen kaksosille yhteiseksi. Tähän asti he ovat olleet erityisen tarkkoja siitä, että vaate on oma. Toisen vaatetta ei ole hyväksytty päälle hätätilanteessakaan. Mutta tämän paidan molemmat halusivat omakseen. Ehdotin yhteistä paitaa. Ja yritin parhaani mukaan selittää kaksi ja puolivuotiaille sanaa yhteinen. Molemmille kelpasi. Nähtäväksi jää, miten tämä toimii käytännössä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Lomalaisen ompeluksia



Meidän lapsilta ei ainakaan pipot lopu kesken! Minulla tulee tehtyä jämäkankaista lähes poikkeuksestta pipoja. Pitäisi vissiin keksiä jotain muutakin käyttöä pienille kangaspaloille. Kukan tein koristamaan pipoa näitä Unikuun ohjeita mukaille.




Minulla olisi kerrankin kaapit pullollaan ihan oikeita kivoja pakalta ostettuja kankaita. Mutta mistä johtuu, että minulle juuri nyt on iskenut hirveä innostus tuunailla kaikkea vanhaa? Ainakin halpaa ja hyödyllistä. Esikoiselle tein housut, jotka on tehty vanhoista farkuista. Taskut jatkuu vähän tuonne takakappaleen puolelle.











Meidän reipas poika on oppinut viime aikoina yhtä ja toista uutta. Kovasti on alkanut tulemaan puhetta ja kävelyn oppiminenkaan ei ole ehkä kovin kaukana. Rohkeutta vaan tarvittaisiin. Näiden lisäksi poika on oppinut kuivaksi ja yöaikaan täytyy silloin tällöin käyttää häntä vessassa. Lähes kaikki yökkärit ovat olleet tähän asti haalarimallisia ja nehän eivät ole kovinkaan käteviä pissareissuilla. Helikopteriyökkäri tuli siis todelliseen tarpeeseen. Raitakangas on minun vanhasta topista. Vihreät kangassuikaleet on pengottu rokserilta. Kankaita oli silti vähänlaisesti ja siksi laitoin pitkät resorit.






Tämä paita oli alkujaan siskon tytön vanha Marimekon mekko. Malliltaan ylileveä ja jäi sellaiseen meillä käyttämättömäksi. Mekko sai uuden elämän meidän perheessä T-paitana.





Mukava, kun alkaa nuo resorikanttaukset sujumaan. :)





Lomalaisena olen ehtinyt kuitenkin jo korkkaamaan Jofotexitkin. Pari paitaa poitsulle. Yksi paita tästä kankaasta meni lasten serkulle synttärilahjaksi sellaisella vauhdilla, että siitä en ehtinyt ottamaan kuvaa. (Näissä minun kuvissa värit valehtelee. Vihreä on oikeasti ihan rehellinen kirkkaan vihreä.)

Harmi vain, kun saatiin käytössä osittain pilalle tuo pitkähihainen paita. Meillä kävi nimittäin nuohooja. Ja poika liikkuu ryömien. Ei siihen muuta tarvittu. Enkä ennen pesua edes tajunnut, mistä paidan nopea likaantuminen johtui. Nyt pesun jälkeen taitaa olla turha siihen enää mitään myrkkyjä kokeilla. Ehkä se vielä käyttöön kelpaa.











Ja viimeisenä ja vähäisimpänä tilkkupeitto, joka odotti valmistumistaan noin neljä vuotta. Kun sain ommeltua tilkut paikoilleen, tajusin sen olevan ruma väritykseltään. Nyt tein sen kuitenkin loppuun. Jos myisi pois vaikka kirpputorilla. Mustavalkoisena peitto näyttää paremmalta. ;)

tiistai 7. syyskuuta 2010

Anoppi kävi...

... ja toi kirpparilta eurolla ostamansa Nanson aikuisten kietaisutunikan. Sanoi huonon malliseksi. Lupauduin ottamaan sen vastaan sillä ehdolla, että saan sen silputa. Lupa tuli. Heti, kun perävalot näkyivät, otin sakset kouraan ja tein esikolle siitä tunikan sekä itselle pipon. Näkyy olevan ihan käyttökelpoinen myös esikon päähän.





torstai 2. syyskuuta 2010

Kerhopaita



Huomenna aamulla alkaa esikoisella tämän syksyn ensimmäinen kerho. Hyvä syy ommella uusi paita. Neiti sai itse valita kaikki kankaat ja resorin. Paidasta olisi tietenkin tullut pinkki, mutta koska pinkkiä kangasta ei ollut riittävästi, hän tyytyi pinkkiin lintuun keltaisessa paidassa. Oletin hänen valitsevan jonkun kivan jofotexin kankaan, mutta olin väärässä. Kankaat r-collectionilta. Linnussa olevat tilkut ovat jämäpaloja mikä mistäkin.







Sain Esmeralda´s-blogista blogihistoriani ensimmäisen tunnustuksen. Kaunis kiitos! Tämä on tainnut kiertää blogimaailmassa niin perusteellisesti, että en osaa antaa tätä erityisesti kenellekään. Kaikki blogiani lukevat blogistit ovat sen varmasti ansainneet, joten ota toki mukaasi. :) Paljon on kivoja blogeja olemassa ja mukava on saada niistä itselle ideoita!

Ja tässä tunnustukseen kuuluvat seitsemän asiaa itsestäni:

- olen kova syömään karkkia
- käyn töissä 2-3 päivää viikossa ja loput päivät hoidan lapsia, kotia ja vähän harrastankin
- olen erityisen ylpeä erityislapsestani, joka on juuri oppinut kuivaksi.
- minulla alkaa huomenna kesäloma!
- haaveilen uudesta kamerasta
- olen kummitäti kymmenelle lapselle
- olen illan virkku, aamun torkku...