maanantai 26. heinäkuuta 2010

Mansikkakakkua ja viidakkomeininkiä

Piti ihan keksimällä keksiä jotain blogattavaa. Lapset leikkii nätisti jäätelökioskia ja minulla ei ole muka tekemistä. Mies oli yön töissä ja nukkuu nyt, joten en pääse ompeluhuoneeseen. Siivotakin pitäisi (aina), mutta kun ei voi imuroida ettei mies heräisi. Ruohonleikkurikin pitää liian isoa meteliä. Ja yleiskone. Kirjastossa käytiin perjantaina. Kirpparillakin olisi kiva käydä piiiitkästä aikaa, mutta ei se oikein onnistu näiden lapsosten kanssa. Kaksosten rattailla ei pääse ja muussa tapauksessa yhtä täytyisi pitää koko ajan sylissä/liinassa/manducassa ja yksi säntäilisi ja penkoisi joka paikan. Yksi olisi todennäköisesti ihan kiltisti, jos ei ota huomioon vikinää, joka alkaisi jokaisen vaaleanpunaisen ja kimaltavan lelun kohdalla. Ja oikeastaan ihan kohta on kaksosten päiväuniaika... Enkö olekin taitava keksimään tekosyitä?







Loppuviikosta tein kuitenkin mansikkakakkua. Ei kovin nätti, mutta sitäkin paremman makuinen. Tuossa on päällekäin kaksi kaurakeksimäistä levyä ja välissä tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa. Tämä maistuu meidän perheelle huomattavasti paremmin kuin perinteinen sokerikakkupohjaan tehty mansikkakakku. Kuvassa näkyvät kehäkukat hain omalta kasvimaalta. Kyllä se kukkakimppu vaan kummasti piristää mieltä. Mieltä piristää kyllä olohuoneessa oleva vierailta saatu orkideakin. On se vaan kaunis kukka! Toivottavasi saisin sen elämään mahdollisimman pitkään.





Ja tässä vielä viidakkosetti kaksosille. Ajattelin kyllä jättää kuvan laittamatta, mutta kun ei ollut oikein muutakaan valmista vaatekuvaa. Velourhousut on ihan kivat yksivärisen paidan kanssa, mutta noista paidoista tuli ihan järkyttävän rumat. En oikein tiedä, mistä "viirasi", kun nämä tein. Ei tullut ollenkaan meidän näköisiä näistä paidoista. Voisi myydä vaikka kirpparilla pois, niin eivät kummittelisi kaapissa. (Ja tietenkin lapset haluaisivat nämä aina päälleen...)

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Koneita ja muuta pientä



Tämä kiva kangas tuli myös Metsolasta. Poika oli kyllä onnellinen paidasta ja piposta. Samalla tuli jo vähän korjattua puutetta, jonka huomasin siirtäessäni kaksosten vaatteet erilleen omiin kaappeihinsa. Kaikki värikäs lähti tytön kaappiin ja pojan vaattekaappi näytti ihan liian tylsältä. Tekisi mieli tilata samaa kangasta myös muissa väreissä, mutta jos odottelisi ensin Jofotexin tilauksen...





Neulatyyny tuli tosissaan tarpeeseen. Meillä neulat on tähän asti säilytetty siinä pienessä rasiassa, jossa ne oli ostettaessakin. Lukemattomia kertoja ne ovat levinneet pitkin lattioita. Lisäksi meidän perheen kaksi pienintä käsiparia ovat leikkineet neuloilla hyvin usein äidin ommellessa. Turvallisia leikkejä... Yleensä niitä on pistelty meidän sängynpeitteen päälle yhdeksi rykelmäksi. Poikakin on vajavaisella liikuntakyvyllään kuskannut aina yhden neulan kerrallaan ompelupöydältä sängyn päälle. Toivottavasti nyt riittäisi neulojen siirtely neulatyynyssä paikasta toiseen. Ohjeen otin täältä.




Tässä vielä ensimmäinen lippiskokeiluni. Ihan hyvin onnistui. Ja sain tuhottua tuohon ja esikoisen lippikseen erittäin kauan nurkissa lojuneen kangaspalasen. Kaavan muokkasin Ottobren ilmaiskaavasta. Näitä täytyy tehdä lisää. :)

torstai 15. heinäkuuta 2010

Tytöille ompeluksia

Tein punaisesta pilvivelourista tytöille housut. Esikko ei ole tosin housuja suostunut vielä edes kokeilemaan. Mitäpä sitä turhaan näillä keleillä...






Punaista hippi-kukkaa jäi vielä vähän ja kun oikein tarkasti kankaan tuhosin, sain pikkuneidille vielä liivimekon...




... ja pipon.




Ja sitten vielä musta-valkoraidalliset mekot molemmille tytöille.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Hippi-kukkaa tytöille



Hellemekot tytöille. Kangas Metsolasta ja kaava oma viritelmä. Resori taitaa olla Myllymuksuilta.





Ja samaa kuosia punaisina paitoina, tytöille myös.




Ihana, kun on kesä! Tykkään kesästä aina vaan enemmän ja enemmän ja se ehkä verottaa innostumista muista vuodenajoista. Meillä grillaillaan ja syödään muutenkin paljon ulkona. Lapsille maistuu ruoat paljon paremmin ulkosalla. Ja murusetkaan ei jää pyörimään pöydän alle... Tämän kesän innostus on ollut kanasalaatti. Sitä voisi syödä vaikka joka päivä. Nam!