tiistai 24. marraskuuta 2009

Muistikorttia tyhjemmäksi



Kermasarvia eiliseltä illalta. Minun on pitänyt kokeilla näitä Ullan unelman kermasarvia jo pitkään ja eilen sain nämä aikaiseksi. Metalliset sarvet (6kpl) maksavat paikallisessa leivontatarvikekaupassa 16,90 euroa, joten päätin väsätä ne itse leivinpaperista ja foliosta. Tosin eiväthän ne ikuisia ole, mutta kyllä minä omilla töttöröilläni ainakin toisen kerran sarvia paistan. Askartelin samalla kertaa 24 sarvea. Eilen käytin taikinana ihan vaan tavallisia torttutaikinalevyjä, joita kaulin pidemmiksi. Olin ostanut kyllä kaupasta ison lehtitaikinalevyn, mutta en ollut varannut aikaa sen sulamiseen.

Ihan hyviä olivat, vaikka oli ehkä pienoinen pettymys kuitenkin. Makua saattoi kyllä latistaa samalla kertaa tekemäni tuoreet sämpylät. Eihän mikään voi voittaa tuoreita sämpylöitä!





Tässä muutama viikko sitten ompelemiani lakkeja lapsille. Pari puuttuu kuvasta, mutta nämä ovat olleet eniten käytössä. Lakit tein Ruttu Nutun tyyliin ja tuosta kaavasta sovellettuna. Kokeilin ensin huonoimmista materiaaleista lakin, joka on ylhäällä vasemmalla. Siinä lakissa oleva karva on peräisin lapsuuden kodistani ja se on odottanut kaapissa käyttöä yli viisi vuotta. Sisällä on fleeseä, joka oli hutiostos Myllymuksuilta. Beigeä ostin ja kuvittelin värin aivan erilaiseksi. Mielestäni väri oli lähempänä jotain vaaleaa persikkaa. Yök! Mutta käyttöönhän sekin lakki on päätynyt. Esikoinen tykkää kovasti, mutta itse haluaisin tehdä hänellekin samanlaisen kuin kaksosilla on. Pitäisi vaan käydä ostamassa Eurokankaasta lisää karvaa. Atssiiiii! On muuten pölyistä hommaa tuollaisten lakkien teko.




Villasukkien kutominen ei ole minun juttu alkuunkaan! Minulla oli halu ja tarkoitus tehdä koko poppoolle uudet villasukat kaapissa lojuvista langoista, mutta taitaa jäädä noihin tyttöjen saapassukkiin kuitenkin. Kaikki jämäkerät oli värimaailmaltaan melko ilotonta eikä sekään innosta hommaan yhtään enempää. Yhden villasukan kutoisin kyllä mielelläni, mutta se toinen.... Kävin jopa ostamassa toiset puikot kaveriksi. Kudoin siis rinnatusten molempia sukkia vaihe kerrallaan. Mutta eipä se helpottanut hommaan ryhtymistä. Valmiit sukat odottivat kaapissa päättelyäkin kuukauden verran. Näin ahkera olen...




Kuvassa pikaisesti yksien päiväunien aikaan valmistunut farkkuhame esikoiselle. Se on tehty mieheni vanhoista farkuista, joita olin paikkaillut jo moneen kertaan. Viimein herra suostui heittämään farkut pois, koska totesi niiden paikkalun muistuttavan tekohengitystä. Polvien alapuolella oli vielä ehjää ja vahvaa kangasta, joten päätin kokeilla. Ei nyt mikään kovin hieno tullut, mutta kelpaa esikoiselle.





Tuttavaperheeseen syntyi pieni keskospoika ja leivottiin porukassa heille leipää. Itse tein perunarieskoja ja mukaan laitoin nuken, joka on tehty siskoni antamilla ohjeilla.

2 kommenttia:

  1. Tosi kivoja oot taas tehnyt! Hatut on mainiot ja hamekin näyttää tosi hienolle!
    Meillä on isommalla tytöllä käynyt farkkuhameet pieneksi, löytyisköhän meiltä mitään silputtavaa.. :)

    VastaaPoista
  2. Taas herkullisen näköisiä leivonnaisia! Miten ihmeessä jaksoit värkätä ne töttöröt? Minen ois jaksanu...

    VastaaPoista