perjantai 30. tammikuuta 2015

Game Over

Kyllä se on todettava, näin reilu vuoden miettimisen jälkeen, että en tule enää tätä blogia jatkamaan. Kiitos kaikille lukijoille kannustavista ja kivoista kommenteista! :)

Teen edelleen käsitöitä ja värkkäilen kaikenlaista. Leipomistakaan tuskin koskaan unohdan. Jotain juttujani pääsee edelleen katsomaan instagrammin kautta. Sieltä minut löytää tunnuksella retulap. Julkiseksi en halua tiliäni laittaa, mutta kyllä minä sinut seuraajaksi hyväksyn. Stressiä en sen päivittämisestä ota, joten välillä laitan kuvia enemmän ja välillä vähemmän. Tervetuloa seuraajaksi! 

















sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuun ensimmäinen



Viime vuonna ompelin lapsille yhteiseksi tällaisen joulukalenteritalon niiden ikiomien kuvakalenterien rinnalle. Täytteenä oli pikkulegoja, tarroja, askarteluvälineitä, karkkia jne. Eilen oli korkea aika kaivaa kalenteri taas esille. Tänä vuonna ajattelin mennä ilman turhia stressejä kalenterin täyttämisestä. Eli paperikarkit jokaiselle joka luukkuun. Ja voihan sinne mukaan joskus sujauttaa lupauksen piparitalkoista, uimahallireissusta, joulusiivouksesta tai jostain muusta joka tapauksessa tapahtuvasta asiasta. Sisko otti muuten tästä mallia ja pisti paremmaksi.


Pari vuotta sitten ensimmäisen adventin aattona harmittelin, kun en taaskaan ollut saanut tehtyä mitään adventtikynttelikköä. Ei auttanut kun hetki ideoida ja toteuttaa jotain kaapista löytyvistä tarvikkeista. Tyhjät ananaspurkit pääsivät käyttöön pienen koristuksen kera. Samat purkit ovat toimittaneet adventtikynttelikön virkaa sen jälkeenkin.Vielä joskus teen sellaisen betonikikynttelikön tähän tarkoitukseen.

Pieni joulukuusikin on haettu pianon päälle jo useampana vuonna ensimmäisen adventin aikaan. Eilen illalla tein taas pientä harvennushakkuuta lähimetsässä otsalampun valossa ...


Ja sitten lastenvaatteita:









Minäkin olen kokenut pienimuotoisen höyrähdyksen silitysarkkeihin. Omani ostin Pikku Piltistä. Silitysarkeilla saa kivaa pientä lisää ja ilmettä lasten vaatteisiin. Pienimmäinen sai bodyn kultaisilla helmillä ja liian pienellä kaula-aukolla...  Kelpaa neidin istua sitten joululahjoja avaamassa joulukuusen vieressä kultahelmet kaulassa ja tonttulakki päässä.


Ja kun kameran kerran otin kouraani, kuvasin samalla muutakin ympärillä näkyvää itse tehtyä. Aika usein huomaan, että lapsilla on lähes kaikki päällä olevat vaatteet minun tekemiäni. Näin oli tänäänkin. Näitä vaatteita on jo pesty ja pidetty (mutta ei silitetty). 
Eskarilaiselle tein alkusyksystä heppatunikan. Esikoinenkin sai omansa samoista kankaista.






Pienimmäinen vaatetaan usein jämäpaloilla. (Suupielissä on sitä joulukalenterisuklaata...)


Esikoinen sai jokin aika sitten hupparin Metsolan ihanasta kauno-kankaasta. Eskarineidille tein huppumekon samasta kankaasta.

Eskarilaispojan vaatetuksesta ei nyt ollut kuvaa, vaikka hänkin kulki äidin ompelemissa. Poitsulla näyttää olevan kalsaripäivä, joten ei ole paljoa esiteltävää.
 

Mukavaa joulunodotusta!


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isänpäivä 2013

Täällä ollaan hengissä edelleen, vaikka blogin perusteella ei siltä taida vaikuttaa. Inspiraatiota bloggailuun ei ole jostain syystä ollut, vaikka ompelukoneet ovat kyllä hurisseet, lankakerät pyörineet ja sokeripussit tyhjentyneet... Saa nähdä, jääkö tämä touhu kokonaan unholaan, vai tuleeko tänne välillä jotain laitettua.

Mutta vielä ainakin meidän isänpäivää.

Tänä aamuna meidän perheen isä sai mm. tällaisen paketin:



Lahjaa on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Itse toteutus sujui yllättävän kivuttomasti, kiitos siskoni, joka minua auttoi.


Paketin sisältä löytyi kaksi paitaa, jotka lasteni isälle ompelin. Paitaan on painettu siluetit rakkaista lapsistamme. Kuvien alle on kirjoitettu kaunollayhteenputkeenperäkkäin lastemme nimet. Kirjoitus on tarkoituksella sen verran hento ja epäselvä, että nimet ei pomppaa jokaisen vastaantulijan silmiin. Näihin kuviin sotkin ne silti, mutta voin paljastaa, että siinä lukee neljä kauneinta nimeä. ;)

Minä tein siis kuvista mallin. Siitä aina niin avulias siskoni valotti seulan, jolla painoin (hänen avustuksellaan) kuvat kankaille. Sitten vain ompelin paidat. Ja kääräisin ne pienimmäisen kanssa pakettiin.

(Voi olla, että näitä siluetteja tullaan jatkossa näkemään myös muualla. Sen verran näppärää se painaminen oli...)


























Toki on tapana myös herkutella isänpäivän kunniaksi. Aamupalalle leivoin sämpylöitä Sikke Sumarin ohjeella. Suolaa laitoin kyllä vähemmän kuin Sikke. Näissä sämpylöissä on mukavan rapea kuori. Sämpylät ovat myös helppoja valmistaa, joskin vaativat alkuvalmistelut jo edellisenä iltana.


Ruoaksi söimme possupihviä muusin, porkkanoiden ja salaatin kera.

Ja makeaksi herkuksi leivoin tietenkin kakkua. Kakussa on mutakakkupohja, välissä valkosuklaahyytelö ja päällä vadelmia. Kakun tein Esmeralda´s -blogin ohjeella. Laitoin vain päälle vadelmia hyytelösokerin kera suklaan sijasta. Tämä on kyllä herkkua. Tervetullutta vaihtelua niihin keksipohjiin...

Mahat täynnä herkkuja viihdytämme täällä enemmän tai vähemmän sairaita lapsiamme. Vakavin oire lienee neidillä, jolla omien sanojensa mukaan pyörii aivot jo toista päivää. Tuossa hän makoilee taas sohvalla peittopinon alla ja kuuntelee satuja. Eli ehkä suurempi työ on viihdyttää noita vähän terveempiä lapsukaisia.

ps. Kylläpä on vaikeaa painaa tuota Julkaise-nappia tällaisen tauon jälkeen...


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Herkkuja

Herkkuja taasen, olkaa hyvät! :)

Näihin mustikkapulliin sain idean, kun kävimme esikoisen kanssa pienellä lomalla Helsingissä. Neiti valitsi kahvilassa itselleen mustikkapullan, jonka halkaisija oli valehtelematta ainakin 15cm. Hyvääkin se oli, joten heti kotona täytyi tietenkin testata ideaa.

Tein tavallisen pullataikinan, josta leivoin kierteisiä pullia. Kohottamisen jälkeen painoin keskelle juomalasilla kolon, johon laitoin vaniljaisen rahkatäytteen. Pullan reunoille ripottelin voitelun jälkeen  makeaa murutaikinaa, jonka tein aivan summamutikassa: vähän voita, sokeria ja vehnäjauhoja ja taisin laittaa ripauksen leivinjauhettakin. Sitten vain uuniin.  Paistamisen jälkeen laitoin pinnalle mustikoita (ja vähän vadelmia väriläiskiksi) ja päälle vielä hyytelösokerikiille. Tuli niin herkkua, että teen varmasti toistekin!





Mustikkakukkoa söimme lounaaksi (!)  joku päivä loman aikana...




Suklaamarengit olivat minulle uusi tuttavuus. Nam ja slurps! Niin herkkua! Pelottavan nopeasti myös hävisivät... Rapea kuori, mutta sisus oli sopivan sitkeä, vähän toffeemainen. Testasin ohjetta jo kakun muotoonkin. Kuvaa ei tullut otettua, mutta hyvää oli sekin kerma-tuorejuustotäytteellä ja vadelmilla höystettynä.


Käytän nykytekniikkaa hyväkseni nykyään näissä leivonta- ja ruokaohjeissa. Marenkien ohjeen taisin kuvata kännykällä vanhasta (?) Kodin kuvalehdestä kesälomareissulla. Nämä yksilöt paistoin ohjeesta poikkeavalla tavalla, koska oli jo melkein yö ja kiire nukkumaan. Paisoin valtaosan marengeista kiertoilmalla 125 asteessa tunnin verran. Viimeisen pellin paistoin 150 asteessa 10 minuuttia, sitten uuni kokonaan pois päältä ja toiset 10 minuuttia, ja sitten uunin luukku auki ja annoin jäähtyä siellä aamuun asti. Lopputulos oli kutakuinkin sama.


Nämä herkkuhampparit tein tänä iltana viimeisen kesälomapäivän kunniaksi (aina on syytä juhlaan!). Näihin laitettiin pannulla paistettu ananasrengas meille uutena tuttavuutena. Ja kylläpäs se passasikin sinne hyvin.


Herkkuja on siis kesällä riittänyt. Kai tähän joku tolkku on nyt arjen myötä tultava. Uusi puntari on ostettu vanhan rikkoutuneen tilalle...


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Heinäkuun herkkuja

Kesä(kin) on herkuttelun aikaa. Mökillä tein suklaamuffinsseja. Amerikan muffinivuoat ovat muuten ehdottomia, jos ei ole muffinssipeltiä käytössä. Tämä helppo ohje on Karamellikengistä napattu. Päälle heitin suklaapalat heti, kun uunista tulivat, annoin suklaan sulaa ja levitin sen ympäriinsä. Säästin tiskiä, kun mökillä ei astianpesukonetta ole... ;)


Mökillä syötiin myös pitsaa. Pohjasta tein niin löysän, että sen pystyi levittämään suoraan leivinpaperin päälle, taaskin siivouksen helppous mielessä.


Mansikkakausi livahti ohi melkein huomaamatta. Mansikkakakku ei silti jäänyt leipomatta. Siitä osaan pitää huolen.

Eilen tein herkullista mansikka-halloumsalaattia, jossa oli jäävuorisalaattia, kurkkua, mansikkaa, cashewpähkinöitä ja halloumia



Tänään ihmettelin, miten isoja lapsia meillä jo onkaan. Eilen poimimme lasten kanssa piirakkamustikat ja tänään esikoinen leipoi niistä piirakan pienempien "avustaessa" häntä. Pieninkin istui keskellä keittiön pöytää ja odotti taikinakippojen rapsimista. Mies taisi auttaa margariinin punnitsemisessa ja minä paistoin piirakan. Muuten emme touhuun puuttuneet. Hyvin on oppi mennyt perille. Piirakka oli oikein herkullista.


Tänään minulla alkoi parin viikon loma. Jospa ehtisin ompelemaankin. Kankaita on kesäreissuilla nimittäin kertynyt...


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Myrkkysieniä, kukkasia ja raparperipiirakkaa

Ostin keväällä Kärkkäiseltä (mm.) trikookankaita. Uusilla koneilla olen hurruutellut niistä vaatteita. On se vain ilo niillä ommella. Luulin aikaisemmin tekeväni melko siistiä ompelujälkeä, mutta kuinka väärässä olinkaan! Anteeksi vain te peitetikkikoneettoman kollegat, mutta kyllä sillä pelillä pääsee työn jäljessä ihan eri sfääreihin.

Isommat tytöt saivat kärpässienikankaasta itselleen topit. Pienempi toppi on Ottobren ilmaiskaavalla tehty. Isomman neidin topin piirsin suoraan jostain valmiista topista.


 Pienimmäinen neiti sai lyhythihaisen bodyn.


... ja pitkähihaisen. Kangas ei enää riittänyt pelkkiin kärpässieniin, joten oman yökkärikankaan ylijäämät päätyivät hihoiksi. Neppilistan laitoin raglansaumaan, kuten kuvasta näkyy.

Poikaselle tein pari t-paitaa mustasta kärpässienikankaasta. Tosin etummaisesta paidasta käytiin taistelua kaksosten välillä. Se olisi kelvannut molemmille tuleville eskarilaisille.



Ja tässä pitkähihainen body, jonka tein jo aikaa sitten. Tämä neppilista on ensimmäiseni. Olen joskus kokeillut sitä joutopaloille, mutta en onnistunut kokeiluissani. Sen jälkeen kynnys uudelleenkokeiluun on ollut suuri. Nyt ylitin itseni ja ihan kelpo neppilista tuli, vaikka itse kehunkin.



Jämäpaloista tuli vielä hihaton body. Olisi ehkä pitänyt kaventaa olkaimia ulkonäkösyistä, mutta ajattelin kankaan vähän suojaavan herkkiä olkapäitä auringolta.


Ja lopuksi raparperipiirakka, jolla herkuttelimme tänä iltana jäätelön kera. Teimme sen yhdessä esikon kanssa Houttenin ohjeella, jonka kopioin sieltä suoraan tännekin.  Tätä tulee tehtyä varmasti uudelleenkin, ainakin silloin kun  raparperi-kookospiirakka alkaa kyllästyttää. Harmiksemme (vai onneksemme?) lapset eivät näistä raparperiherkuista välitä. Jäätelö silti maistuu heillekin.


 

Raparperi-murupiirakka

1 piirakka, vuoan halkaisija n. 24 cm

Pohja:
175g voita
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
½ tl leivinjauhetta

Täyte:
Raparperia niin että vuoka täyttyy (minä kuorin raparperit)
1 dl sokeria
1½ rkl perunajauhoja

Tee näin:
1. Lämmitä uuni 200 C. Pese ja leikkaa raparperit pieniksi paloiksi. Voitele piirakkavuoka.
2. Tee sitten pohja. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe kulhossa, lisää sula voi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Painele reilu puolet taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille. Säästä loput taikinasta.
3. Ripottele perunajauhot pohjan päälle. Sekoita raparperinpalaset ja sokeri kulhossa, levitä pohjan päälle. Ripottele loput pohjan taikinasta raparperin päälle.
4. Paista keskellä uunia n. 25-35 minuuttia. Jos piirakka tummuu voit peittää sen folionpalasella. Anna jäähtyä hieman ja tarjoile vaniljakastikkeen/jäätelön kanssa.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Alkukesää

Alkukesä on ollut melko haipakkaa, joten blogissakin on ollut hiljaista (vaikka ne uudet koneet nyt omistankin). Nyt alkaa uusi työmatka tuntumaan tutummalta  ja ensimmäinen kolmesta lomapätkästäkin  jo häämöttää. Koululaisella alkoi kesäloma juuri suurimpien kiireiden aikaan. Olisin halunnut leipoa kakun  ekaluokkalaisen kesäloman ja hienon todistuksen kunniaksi, mutta se ei vain onnistunut. Seuraava sunnuntai oli kuitenkin vapaata koko perheellä ja katettiin lasten kanssa ulos kunnon aamupala. Sämpylät tein Sikke Sumarin ohjeella. Sämpylät olivat kyllä herkullisia, mutta suolaa laitan silti seuraavalla kerralla vähemmän. Pitäisi useammin panostaa aamupalaan vähän enemmän.







Ompelukoneetkin ovat kyllä surisseet aina sopivan hetken koittaessa. Varsinkin nyt viileämmillä ja sateisimmilla säillä on malttanut olla sisälläkin. Poika sai pari päivää sitten kauan haaveilemansa hupparin. Tilaus hupparista on tullut jo aikaa sitten. Vaatimuksena oli huppu, jonka saa kiinni ylös asti. Tätä on nyt sitten pidetty jatkuvasti ja esitelty kaikille naapurin isäntää myöden. "Hei, mullon uus huppari. Äiti teki sen. Ja tään hupun saa näin." En ole kyllä itse täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta pojalle kelpaa ja se lienee pääasia. Metsolasta ostettu kangas on lojunut nurkissa jo useamman vuoden ja sen riittävyyden kanssa oli nyt vähän ongelmaa. Huppuun piti laittaa osa toista väriä ja liekö siinä syy, että hupusta tuli vähän outo... Velourhousut tein hupparin kaveriksi sävy sävyyn.
























Viime kesänä istutetut lahjaksi saadut juhannusruusut kukkivat jo. Kiitos ruusuista asianomaisille! :)



Kasvimaalta saadaan kohta ainakin salaatti- ja sipulisatoa. Onneksi ei halla näihin vaikuttanut. Miehen istuttamat potut taitaa olla menetetty.



Mansikkasatoa ei taida tänä vuonna tulla juurikaan. Talvella kauriit penkoivat niitä ja suuri osa taimista ei herännyt ollenkaan. Harmi. Muutama kukka kuitenkin löytyy.

Viinimarjoissa on silti hyvät raakileet.


Viime keväänä istutetut omenapuut kukkivat jo pari viikkoa sitten. Jospa saataisiin edes vähän omenasatoa, vaikka harmiksemme yksi puu kukki eri aikaa muiden kanssa.

Olenhan minä ommellut hupparin ja housujen lisäksi muutakin. Aika näyttää saanko kuvattua niitä ja laitettua tänne asti. :)