Viimeinen eskaripäivä

"Eskarissa opittiin monta hauskaa juttua.

Eskarissa tavattiin monta hauskaa tuttua.

Eskarissa laulettiin monta hauskaa laulua.

Eskarissa piirrettiin monta hauskaa taulua.

Eskarissa kasvettiin monta pitkää senttiä.

Eskarissa juoksenneltiin puistoja ja kenttiä.

Kesä odottaa pientä kulkijaa.

Kesän jälkeen koulun portti meille aukeaa!"

(Tuula Kallioniemi)

Tänään on esikoisen viimeinen eskaripäivä. Elokuussa alkaa ihan oikea koulu. Yritän vakuutella itselleni, että kyllä hän pärjää, pärjää varmasti. Onneksi on vielä pitkä kesä ennen koulun alkua. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun kuuntelen reilut kaksi kuukautta sitä, kuinka tylsää on, kun ei ole mitään tekemistä.  


Tässä on kuitenkin vähän uutta tekemistä omille (ja naapureiden) lapsille. Meidän ensimmäinen lemmikki. Kova tyttö tai poika se on syömään, jospa pysyisi hengissä. Myyjä kyllä vakuutteli, että kyllä se hengissä pysyy, jos se pysyy tallessa.

 

Pinnasänky

 

Tässä on meidän vauvan pinnasänky. Sellainenhan on tapana laittaa vauvalle valmiiksi ja pedatakin ennen kuin vauva syntyy. Tämä pinnasänky on ostettu jo esikoiselle, mutta se maalattiin viime kesänä tälle vauvalle. Sitten se vietiin omalle paikalleen meidän makuuhuoneeseen odottelemaan vauvan syntymää.

Vanha reunapehmuste ei enää kelvannut minulle, joten päätin tehdä uuden. Halusin välttämättä siihen Sanna Annukan Marimekolle suunnittelemaa "kanteleen kutsu"- kangasta. Tutkin ja totesin, että sitä ei enää tavallisena puuvillakankaana valmisteta, mutta verhoilukankaana sitä voisi vielä löytyä. Sehän kelpaa ihan hyvin reunapehmusteeseen.

Asuinpaikkani Marimekkoa myyvässä liikkeessä on huono palvelu ja sieltä ei saa tilattua tuotteita ilman lisämaksua. Katselin kangasta myös muilta paikkakunnilta, mutta missään ei sitä ollut. Niinpä tilasin sitä naapurikunnan Marimekkoon metrin pätkän. Asioikseni ajelin sinne viikkoa ennen laskettua aikaa ostoksille. Verhoilukankaan hinta yllätti:  55e/m. Noh, mitäpä sitä ei olisi valmis maksamaan, että saa vauvalle pinnasänkyyn mieluisan pehmusteen. Ja sitä paitsi emmehän olleet ostaneet uudelle tulokkaalle juuri mitään. (Siskoni oli löytänyt myöhemmin kyseistä kangasta II-laatuisena n. 20e metrihintaan...)

Ompelin pehmusteen puolikuntoisena viimeisellä viikolla ennen vauvan syntymää. Oli kuumetta. Välillä paleli ja välillä hikoilutti. Mutta sain pehmusteen valmiiksi ja metri kangasta riitti siihen juuri ja juuri. Silitin äitin vuosia sitten antamasta kankaasta ompelemani  lakanat, petasin sängyn, ompelin pikaisesti vielä päiväpeitonkin. Huolehdin valmiiksi, että pään alla on pehmeäksi silitetty harso puklujen varalle.

Sitten syntyi vauva ja päästiin kotiin jo kolmanneksi yöksi.

Viikon päästä vauva täyttää 3kk. Ainuttakaan yötä ja ainuttakaan syöttöjen väliä hän ei ole vielä pinnasängyssä nukkunut. Elämässä tehdään joskus virhearvioita. Ja voihan se olla, että sängylle ja pehmusteelle on käyttöä joskus myöhemmin.

Ehkä esittelen teille myöhemmin paljon halvemman ja mukavamman apuvälineen vauvan ja äidin uniin.

Vadelmakeitosta kolikoihin

Ennen:

Jälkeen:

Mehukeittopurkin muodonmuutos. Ohje napattu täältä.  Kaikkea ne keksii.

Hurlumhei ja Glada vappen!

Täällä vietetään vappua perinteisesti munkkien ja ilmapallojen äärellä. Jospa simakin olisi jo valmistunut ja päästäisiin sitäkin maistelemaan. Ensi vuonna aion muistaa laittaa siman tulemaan tarpeeksi ajoissa... Munkit leivoin jo perjantaina, mutta pakastimesta otettuna ne on ihan tuoreen oloisia edelleenkin. Sokerit kun laittaa pintaan pakastamisen jälkeen niin täydestä menee. Ensimmäistä kertaa laitoin munkkin päälle muutakin kuin sokeria. Hyviä on suklaisella kuorrutuksellakin. Ja samoilla tulilla paistoin jälleen lihapiirakoita. Itsetehtyinä ne on herkkua! Kokeile ihmeessä!

Olohuone koristeltiin ilmapalloilla sävysävyyn muun sisustuksen kanssa, tietenkin. :)

Alimmassa kuvassa eskarilainen lähdössä eskarin perjantaisiin naamiaisiin ja koulun Hurlumhei-tapahtumaan. Arvaa mikä hahmo on kyseessä?  (Eskarissa olivat arvanneet väärin...)

Iltaruoaksi taidan tehdä itse hampurilaisia. Sekin alkaa olemaan meille jo vappuperinne. Nam!

Iloista vappua sinullekin!

Bambeja ja oravia

Metsolan bambikankaasta ompelin isommille tytöille paidat:

 

Ja jämäpalasta sai vielä hihat pienimmän bodyyn:

Tämä pirteän värinen oravavelour on myös Metsolasta. Siitä tein vauvalle potkuhousut ja keskimmäiselle neidille tunikan. 

Ja koko tyttölaumalle ompelin vielä mustasta ruutujoustiksesta legginssit. Ja onhan se aika hauskaa omistaa samanlaiset housut kuin vauva...

 

Olen säätänyt tämän blogin ulkoasun kanssa. Kärsivällisyys ei ole huipussaan tällaisissa jutuissa, mutta nyt näyttää ainakin minun silmään paremmalta. Vai mitä tykkäät? Onko kuvat isompina mukavampi katsoa?

Vihreää ja keltaista

Viime vuonna, alkukesästä, tilasin Metsolan ystävämyynnistä kankaita tarkoituksena ommella lapsille kesäksi vaatteita. Vaan kuinkas kävikään. Tikkuun tuli kaksi viivaa ja siitä alkoi pahoinvoinnit, jotka kestivät raskauden puoleen väliin. Ärsytti koko kankaat! Vähän ennen vauvan syntymää otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin ne pois. Sitten oli lupa tilata uusia kankaita. :)


Tässä traktoripaita omalle pojalle:




Ja samasta palasta tuli pienempi paita vaikkapa vauvalahjaksi:




Keltainen apilatunika keskimmäiselle neidille:




Vihreä apilamekko esikolle. Luulin, että tämä ei eskarilaiselle kelpaa, mutta olin väärässä. Tätä mekkoa on pidetty paljon!




Ja jämäpaloista pari mekkoa vauvalle:







Ja väreihin sopivana vielä tämäkin kuva. Leivoin tänään taustalla näkyvää sitruunapaistosta piiitkästä aikaa. En ole tehnyt sitä ainakaan 10 vuoteen. Muistin, että se olisi maistunut vieläkin paremmalle. Hyvää se silti oli. Lapsille sitruunapaistos ei maistunut. Miehen mielestä se oli "ihan syötävää". Tässä talossa ei siis olla sitruunan ystäviä. Kivan näköisiä hedelmiä silti.

Reseptit

Reseptit ennen:




Ja jälkeen:









Nyt on tyytyväinen mieli. Tämä on ollut aikomuksena tehdä jo monen monta vuotta. Ette varmaan edes tiedä, miltä tuntuu etsiä kiireessä juuri sitä tiettyä piirakan ohjetta epämääräisestä läjästä, joka sisältää ehkä sata epämääräistä paperilappusta. Ja kun sitä ei löydy, on suunnattava tietokoneelle ja etsittävä jostain se ohje ja kirjoitettava uudelleen lähimmän kirjekuoren kylkeen tai lasten piirrustuksesta repäistylle paperilapulle (tässä talossa tuotanto on sen verran runsasta, että osa on joutanut tähänkin käyttöön). Ja niin on taas läjässä yksi lappunen lisää.

Tuskin kenelläkään muulla viikoittan leipovalla on tilanne riistäytynyt näin käsistä. Mutta tulevaisuudessa minäkin löydän ohjeen muutamassa sekunnissa. Piirakka on uunissa siinä ajassa, joka ennen meni ohjeen etsimiseen. Kyllä nyt kelpaa!

Toim. huom. Kirjoitus saattaa sisältää lievää liioittelua.